Friday, 16 August 2013

The One who Fled

by Kaarlo Sarkia

Did I love you?
That I do not know.
In my soul I trembled
when you turned to go.

I know that you left it
with reason to flee.
No way to deny it,
necessity.

From my soul was lifted
the innermost veil.
You could not bear it,
butterfly, you set sail,

fled from the gloomy
enigma in fright:
in front of you opened
a pitch-black night,

deeper than leagues, you saw the dark pit,
 - and then you fled
the cruel sight of it.

Did I love you?
That I do not know -
In my soul I trembled
when you turned to go.


PAENNUT

Rakastinko sinua?
Tiedä en tuota.
Värisin, kun lähdit
sieluni luota.

Tiedän: kun lähdit,
et lähtenyt syyttä.
Kieltää on mahdoton
välttämättömyyttä.

Väistyi sieluni
sisimmäisin verho.
Nähdä et kestänyt,
pakenit, perho,

säikähdit synkkää
arvoitusta:
eteesi aukeni
yö sysimusta,

pimeän kuilun näit, peninkulmaa
syvemmän – pakenit
näkyä julmaa.

Rakastinko sinua?
tiedä en tuota -
värisin, kun lähdit
sieluni luota.

No comments:

Post a Comment

Please try to keep comments on topic.