night night what do you know of the night
the quays are its fingernails
under which black ice
cracks and breaks
night night what do you know of the night the quays are its fingernails
under which black ice cracks and breaks
you know nothing of the night’s bright face
because it turns its black coat shrouded back on you
at regular intervals, at regular intervals
now and then it casts its honest gaze at you over its shoulder
and when you say that it’s the moon then it’s the moon
black panther whose long-haired velvet
you can feel in your fingers at a distance of 380,000 kilometres
black long-haired panther whose sweat makes the stars sparkle
whose fur suffocates you, who winds itself around your neck
black panther winds itself around the white swan
night makes the pyramids wail with frustration
night makes the skyscrapers wail with their first love
the night spreads out like a uniting statue made of black canvas
connecting the Statue of Liberty and the Great Wall of China
the night crawls in the tunnels of your guts coughing ash
the night bruises your temples from within with its knees
the nocturne of the spheres whispers in your ears
your stomach is the night’s bagpipes
your slow breastbone is the night’s movement
in your bloodstream the stars flow
in a nocturnal seizure night and heart will meet in secret and you will
die
like Juliet, like Romeo unable to spell one sonnet in the Book of the
Dead
as you feared ever since it was written and illustrated for you
with the pictures and names of the creatures and constellations
the pictures and names of the night
at night the stars burn
more holes in the black velvet coverlet
you know it, the quays are your fingernails
the morning full of scars – the Kama Sutra
teaches how to make them
you really know nothing of the night’s bright face because it carries
you
into the sheath inside out, at regular intervals, regular intervals
and your eyes remain inside and you see your own darkness
a night substitute
instead of the night,
and where is the bungler who first had the idea
of calling it evil
yö yö mitä tiedätte yöstä
laiturit ovat sen kynsiä
joiden alla musta jää
ritisee ja murtuu
yö yö mitä tiedätte yöstä laiturit ovat sen kynsiä joiden alla musta
jää ritisee ja murtuu
ette tiedä mitään yön valoisista kasvoista
koska se kääntää teille mustaan takkiin verhotun selkänsä
säännöllisin väliajoin, säännöllisin väliajoin
toisinaan sentään luo teihin vilpittömän katseen olkansa yli
ja silloin sanotte että se on kuu silloin se on kuu
musta panttteri jonka pitkäkarvaisen sametin
voi tuntea sormissaan 380 000 kilometrin etäisyyden halki
musta pitkäkarvainen pantteri jonka hiki helmeilee tähtiä
jonka karvaan tukehdutte, joka kietoutuu kaulanne ympäri
musta pantteri kietoutuu valkoisen joutsenen ympäri
yö saa pyramidit ulvomaan turhautuneina
yö saa pilvenpiirtäjät ulvomaan ensirakkauttaan
yö levittyy mustasta pressusta tehtynä
yhdistävänä patsaana Vapaudenpatsaan, Kiinan muurin yli
yö konttaa sisälmyksiesi tunneleissa yskien tuhkaa
yö kolhii polvilla ohimoitasi sisältäpäin
sfäärien yösoitto suhisee korvissasi
vatsasi on yön säkkipilli
hidas rintalastasi on yön liike
verenkierrossasi virtaavat tähdet
yöllisessä sydänkohtauksessa kohtaavat yö ja sydän ja sinä kuolet
kuin Julia, kuin Romeo pystymättä tavaamaan sonettiakaan Kuolleiden
kirjasta
kuten olet pelännyt siitä asti kun se kirjoitettiin ja kuvitettiin
sinulle
eläinten ja tähtikuvioiden kuvin ja nimin
yön kuvat ja nimet
yöllä tähdet polttelevat
lisää reikiä mustaan samettipeittoon
sen tiedätte, laiturit ovat kynsiänne
aamu arpia täynnä – niiden
tekemisen Kamasutrakin opettaa
sittenkään ette tiedä mitään yön valoisista kasvoista koska se kääntää
teidät
nurin, tuppeen, säänöllisin väliajoin, säännöllisin väliajoin
ja silmänne jäävät sisäpuolelle ja näette oman pimeytenne
yön sijasta yön
korvikkeen,
kuka poropeukalo keksi
nimittää sitä pahuudeksi
No comments:
Post a Comment