Innocent

by Kaarlo Sarkia

I

You are fragrant soil expiring

in the spring sun’s brilliant hue.

A bud that opens, aspiring

to evening, night wind, and dew.

A blossoming tree by the lake-shore,

lily on the film of the lake.

A wave ave carrying the spindrift

glittering waters make.

Your steps are the swaying of corn ears..

Your laughter is skylarks in spring.

The petals of the white lily

can be seen in your eyes’ opening.

II

Your cool skin, your resilient hair,

who feels them with hands and lips?

Who encloses your supple limbs there,

your shy body roughly grips?

That smile, which trembles in sunlight,

who turns it to laughing surprise?

Who is lighting a fire, strange and fervid,

in the innocence of your eyes?

    VIATON

    I

    Olet tuoksuva multa, mi raukee

    kevätauringon kirkkauteen.

    Olet silmu, mi iltaan aukee,

    yön tuuleen, kasteeseen.

    Olet kukkiva puu liki rantaa.

    Olet lumme kalvolla veen.

    Olet laine, mi vaahtoa kantaa

    yli selkien kimmelteen.

    Ovat askeles keinunta viljan.

    Kevätkiuruina naurus soi.

    Terälehdet valkean liljan

    sinun silmistäs nähdä voi.

    II

    Ihos viileän, hiukses kimmoisat

    käsin, huulin ken tuntea saakaan?

    Ken on sulkeva jäsenes notkeat,

    ujon vartalos syliinsä raakaan?

    Hymyn tuon, joka päivässä väräjää,

    ken on vaihtava nauruun uuteen?

    Tulen oudon ja kuuman ken sytyttää

    sinun silmies viattomuuteen?

 translated from Finnish by David McDuff